Noutajien metsästyskilpailut

Koirat rakastavat kisaamista ja mikä olisikaan parasta palkintoa saada tietää koiran kehitys kuin osallistua metsästyskokeisiin ja vertailla edistymistä muihin koiriin. Noutajille järjestettäviä kokeita eli kisoja on kahta eri laatua, taipumiskoetta eli NOU sekä metsästyskoetta NOME. Kisoilla on historiaa jo yli 40 vuoden ajalta, ensimmäinen järjestettiin vuonna 1970. Sen vuoden kisassa Porvoossa ei ollut mukana kuin kaksi koiraa, labradorinnoutajia. Mutta 80-luku siivitti noutajien suosiota ylöspäin ja tämän päivän kisoissa nähdään paljon osanottajia.

Vaikka kokeet ovatkin pelkkä harrastus monelle koiranomistajalle ja antavat lisätietoa miten hyvin koira on koulutuksensa sisäistänyt, antaa sen myös jalostustarkoitukseen sopivia tietoja eli sitä, kuinka hyvin koira hallitsee rotunsa käyttötarkoituksen, joka on pienriistaan, haavoittuneen tai kuolleen, talteen ottaminen.

Jotta koira pääsee mukaan metsästyskokeeseen, on ensin suoritettava taipumiskoe NOU. Siinä tarkastelleen sitä, onko koiralla ylipäänsä edellytyksiä metsästykseen eli onko koira luonteensa mukainen ja kykeneekö koira pienriistan noudosta rotunsa määritelmien mukaisesti. Etenkin jos koiraa aiotaan käyttää jalostuksessa, on tärkeää omata rotunsa tyypilliset kriteerit. Nämä kisat eivät ole avoinna muille metsästyskoirille eli mukaan kelpuutetaan vain noutajat, joita on kuutta eri rotua. Kisojen alaikäraja pennuilla on 8kk.

Jos koiralla on hyvät edellytykset metsästyskoiraksi, saa se helposti hyväksytyn tuloksen ja pääsee osallistumaan myös NOME:en. Metsästyskokeen alokasluokka on aika samanlainen kuin taipumuskoekin, mutta hakualue on isompi ja arvostelussa ollaan tiukempia. Se on silti suosittu kisa ja vuosittain kokeeseen osallistuu yli 500 koiraa. Koe jaetaan kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat haku, paikallistaminen sekä ohjaus. Alokkailta vaaditaan myös laahausjälki, joka tehdään kanilla.

Haussa koiran on itsenäisesti löydettävä alueelle piilotettu riista ilman ohjaajan apuja. Kokeessa tulee hylätyksi liian tehottomasta hausta tai jos koira turvautuu ohjaukseen. Ohjauksessa koiran tulee löytää riista tottelemalla omistajan käskyjä, joko suullisesti, käsimerkeillä ja pillillä. Matka voi olla mikä tahansa luokasta riippuen 20-150 metriin. Koiran keskittymistä voidaan myös häiritä suorituksen aikana esim. laukauksilla ja häiriöriistalla. Ja paikallistamisessa koiran tulee noutaa riista lähtöluvan saatuaan.

Agilityn MM

Agility tuli Suomeen vuonna 1986 ja lajissa kisattiin epävirallisesti jo heti seuraavana vuonna. Kyseessä on siis koirille tarkoitettu estekisa, jossa koiraa ohjataan hyppimään mm. esteiden yli, pujottelemaan keppien välistä ja nousemaan ja laskeutumaan keinulaudan päältä. Laji on valtavan suosittua koiraharrastus ja vuosittain järjestetään myös MM-kisat, joita Suomi on isännöinyt jo kahdesti, vuosina 2000 sekä 2008.

Alun perin laji keksittiin hevosten estekisojen taukonäytöksiksi vuonna 1977. Ollakseen hyvä agilitykoira, on sen oltava helposti hallittavissa, hyväkuntoinen ja toimintakykyinen sekä puhaltaa hyvin yhteen hiileen ohjaajansa kanssa. Lajissa ei ole mitään tiettyä rotua mikä siihen soveltuu paremmin kuin toiset, ja myös sekarotuiset koirat voivat agilityn parissa kilpailla.

Suomessa järjestetään myös pienempiä kisoja, jotka valmentavat koiria ja niiden ohjastajia kohti MM-urakkaa. Kansainvälisiä kisoja Suomessa on vuosittain kolmesta seitsemään vaihdellen eri kennelpiiriä. Suomen agilityliitto lähettää kansainvälisiin arvokisoihin kuten PM-, MM- ja European Open kisoihin myös oman edustusjoukkueen. Viimeksi Belgiassa, heinäkuun 26–28. Suomen Janita Leinonen toi koiransa Hitti kanssa mestaruuden Suomeen.

MM-kisat viime vuonna nähtiin Etelä-Afrikassa, mutta näihin kinkereihin ei Suomi osallistunut ollenkaan. Tämän vuoden kisapaikkana nähdään Luxenbourg syyskuun 11–14. päivä. Ja näihin on kovaa vauhtia karsinnat päällä myös Suomessa. Toivotaan myös että European Open-voittajat Janita ja Hitti nähtäisiin jatkamassa hyviä suorituksiaan MM-kisoissa. Jos näin käy, voimme siis ehkä nähdä heidän nimensä mahdollisesti myös vedonlyönti listoilla aikaisempiin näyttöihin nojaten. Kisan tullessa ajankohtaisemmaksi, se voidaan toivottavasti lisätä myös Betsafen vetovalikoimaan että voidaan vertailla omat arvauksia asiantuntijoiden kanssa. Leinosella on jo pidemmät perinteet agilityn parissa, ja meneillään oleva Hitti-koira on hänen kuudes valmennettavansa. Se on 7-vuotias bordercollie, joka on voittanut mm. PM-mestaruuden kolmesti vuosina 2009–2011. Toinen nimi, joka kannattaa laittaa muistiin, on Juha Orenius. Hänellä on myös vuosien kokemus agility-koirien kanssa puuhastelusta, ja hänen meriitteihin voidaan laskea Suomen ainut kaksoisvoitto mm-karsinnoissa. Orenius on myös kouluttanut agilitypareja niin Suomessa kuin ulkomaillakin, vasta-alkajista maailmanmestareihin. Tästä osoituksena on hänen oma veljensä Jouni Orenius, jonka hän valmensi alle vuodessa aloittelijasta Suomen MM-karsintojen ykköseksi.

Koiratanssi

Koiratanssi on verrattain uusi laji koiraharrastusten parissa. Se on saanut alkunsa Englannista 1990-luvulla ja myöskin Yhdysvallat ja Kanada ovat lajin kehityksessä olleet mukana. Suomeen laji on rantautunut vasta viime vuosina, mutta on nopeasti raivannut tiensä suosituksi harrastuslajiksi.

Koiratanssi on vapaata musiikin tahdissa tehtävää liikehdintää koiran kanssa, joka punnitsee myös koiran tottelevaisuutta. Mitään tiettyjä kriteerejä ei ole, mitä on kisaohjelmassa pakko olla. Se onkin usein aika showmaista. Mutta koiratanssissa yhdistyvät niin taiteellinen puoli kuin koiran tottelevaisuus.

Yhdysvalloissa on kaksi alan suurta järjestöä. Canine Freestyle Federation eli CFF on keskittynyt enemmänkin tähän kilpailuhenkisyyteen kun taas World Canine Freestyle Organization eli WCFO:n tavoite on enemmänkin showhenkisessä lajissa. Esityksissä myös ohjaajan panoksella on merkitystä.

Koiratanssin voi aloittaa kuka vain, minkälaisella koiralla tahansa. Roduiksi käyvät niin sekarotuiset kuin puhtaatkin, kunhan koira on rekisteröity Kennelliittoon tai muuhun FCI:n rekisteriin halutessaan kilpailla. Apuvälineitä voidaan käyttää esityksessä, kunhan niiden tarkoitus ei ole motivoida koira tai painostaa sitä millään tavalla. Se, millaisen esityksen kukin rakentaa, on aivan kiinni ohjaajasta. Kilpailuissa on kolmea eri lajia: freestyleä eli vapaatanssia, musiikin mukana seuraamista ja erikoiskisoja. Kukin laji on vielä jaettu omiin kilpailuluokkiin oman edistymisen mukaan. Alokkaat voivat kilpailla eri sarjassa jo edistyneempien kanssa eli avoimessa. Sitten on vielä voittajaluokka.

Kilpailuita löytyy koiraseuroista ympäri vuoden, ja kunkin alueen koiraseurasta löytyy tarkempaa tietoa kisojen aikatauluista. Vuoden päätapahtuma on kuitenkin Suomessa lajin SM-kilpailut, jotka pidettiin viime vuonna huhtikuussa Janakkalassa. Kisassa kilpailtiin niin freestylessä kuin HTM:ssä, ja mukana oli monta innokasta koiratanssijaa. Voittajiksi selviytyivät Sini Eriksson koirallaan Mutkis Onnensoturi sekä Leena Inkilä koiranaan Mawich Dot. Se, kenet lähetetään maailmalle kisoihin, päättää koiratanssityöryhmä aikaisempien näyttöjen perusteella. Aiempina vuosina kisoissa ulkomailla ovat olleet mukana aiemmin mainittujen Erikssonin ja Inkilän lisäksi mm. Minna Yrjänä, Katja Tamminen sekä Susanna Ekblom. Menestystäkin on kisoista tullut vuosien aikana eli vuoden 2012 PM-kisoista Ruotsista Suomen tuliaisina olivat PM-kulta HTM-joukkueelle sekä PM-hopea freestylessä. Saman vuoden MM-kisoissa Itävallassa HTM-joukkue toi kultaa sekä yksilökisasta hopeaa Katja Tammisen ja Nevadan saattelemana.

Koirarotu Labrador

Labradorin noutaja, tai yksinkertaisemmin pelkästään labrador, on yksi useista erilaisista noutajaroduista, joita voidaan käyttää hyvin apuna mm. metsästäessä. Labradoreja koulutetaan usein myös auttamaan sokeita ihmisiä, terapiakoiriksi tai vaikka autististen ihmisten avuksi. Labrador onkin erinomainen koira juuri tämän kaltaisiin tehtäviin, sillä se on erittäin älykäs ja luonteeltaan yleensä rauhallinen. Näistä syistä se sopii hyvin koiraksi myös lapsiperheisiin, sillä se on hyvin lapsirakas eikä ikinä aggressiivinen. Labradoreilla onkin niin paljon hyviä puolia, että ne ovat hyvin yleisiä, ja itse asiassa jopa suosituimpia koiria niin Australiassa, Canadassa, Uudessa-Seelannissa, Englannissa kuin USA:ssakin. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että koirarodun suosio olisi laantumassa – päin vastoin.